Lopun merkkejä - kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 21:7-19)
7.Luukkaan kertomuksen pääasiallinen aihe on Jerusalemin hävitys. Mutta Jeesus puhuu tässä myös lopun ajasta. Markus kertoo, että tämän kysymyksen esittivät neljä Jeesuksen opetuslasta heidän ollessaan muista erillään. Kysyjinä olivat molemmat veljesparit, Pietari ja Andreas sekä Jaakob ja Johannes. Asiayhteydestä ilmenee, että Jeesus oli juuri temppelissä opettamassa (j. 37), ja hänen lähtiessään sieltä (Mark 13:1) opetuslapset alkoivat ihastella kauniita kiviä. Kun he sitten saapuivat Öljymäelle (Matt 24:3), nuo neljä opetuslasta kysyivät, milloin tämä kaikki tapahtuisi.
8.Tässä mainitut merkit ovat vääriä, eikä niitä pidä sekoittaa oikeisiin. Väärät sanansaattajat tulevat käyttämään Jeesuksen nimeä ja ovat edustavinaan häntä. "Eksyttää (planaè)", 'johtaa harhaan, eksyttää'. Sana ilmaisee paljon enemmän kuin erehtymistä. Se tarkoittaa määrätietoista poikkeamista totuudesta.
9.Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeiselle ajalle Jerusalemin hävitykseen saakka antoivat voimakkaan leimansa kapinat ja vastarintaliikkeet. Jakeen 8 alussa olevan varoituksen jälkeen Jeesus puhui Jerusalemin hävitystä edeltävistä tapahtumista, ja evankeliumien yhteisesityksestä käy selvästi ilmi, että hän ajatteli tässä myös lopun ajan tapahtumia, omaa tulemustaan. Jakeissa 12-19 hän kertoo opetuslapsille, mitä olisi odotettavissa lähiaikoina. Jakeissa 20-24 hän kuvaa Jerusalemin hävitystä. Jakeet 25-33 puhuvat hänen toisesta tulemuksestaan.
10.Tässä ilmenee epätoivoinen tila maailmassa, jossa ihmiset eivät osaa elää rauhassa toistensa kanssa. Se ei ole paikallinen ilmiö, vaan kaikissa kansoissa tavattava piirre. Sanonta "sitten hän sanoi heille" osoittaa, että hänen puheessaan oli tauko, jonka jälkeen Jeesus selitti koko asian yksityiskohtaisesti.
11.Jerusalemin hävitystä edeltävänä aikana tapahtui monta suurta maanjäristystä - Kreetalla, Roomassa, Fryygiassa, Laodikeassa ja muillakin paikkakunnilla. Nälänhätä ja kulkutaudit kulkevat usein käsi kädessä. Tällainen nälänhätä mainitaan Apt 11:28:ssa. Se tuli keisari Claudiuksen aikana vuonna 49 jKr.
12.Synagoogassa tuomittavaksi joutuminen oli kaikesta huolimatta lievin rangaistus. Vrt. Matt 10:17. Pahempaa oli, kun heidät vietäisiin kuninkaiden ja maaherrojen eteen, ja pahin tuntuu olevan mainittu jakeessa 16, nimittäin lähimpien pettämäksi joutuminen. Mutta kaikki nämä kärsimykset ja vaikeudet koituisivat Jumalan asian hyväksi ja olisivat voimakkaita todistuksia (j. 13).
13.Tässä on luonnollisinta ajatella sitä todistusta, jonka he itse lausuisivat vainotuiksi joutuessaan. Koettelemusten tiellä heille avautuisi tilaisuuksia todistamiseen, mitä he kenties eivät muutoin saisi. Tärkeänä ei pidetä tässä vainottujen syyttömyyden todistamista. Yleensä heidät tuomittiin syyllisiksi. Hehän tunnustivatkin olevansa syyllisiä - uskovansa Jeesukseen Kristukseen. Hyvä todistus liittyi heidän uskollisuuteensa (Fil 1:12-21), ja vielä enemmän evankeliumin totuuden vahvistamiseen.
14.Opetuslapsia kehotettiin pysymään rauhallisina pahimmissakin olosuhteissa, sillä oikeastaan heillä ei ollut mitään pelättävää. Pyhä Henki puhuisi heidän suullaan (Mark 13:11). Näin merkittävä lupaus toistettiin useita kertoja. Ks. 12:11-12 ja Matt 10:19-20.
15.Ilman vähäisintäkään valmistautumista he ovat jumalallisen viisauden ja tiedon välikappaleita. He saavat viisautta, niin että tietävät, mitä pitää sanoa, ja kyvyn sanoa sen.
16.Perhe-elämässäkin syntyy syviä ristiriitoja, niin että lähiomaiset antavat toisiaan vihollisen käsiin. Kolme tämän kysymyksen tehneistä neljästä opetuslapsesta (j. 7), Pietari, Jaakob ja Andreas, kärsivät marttyyri kuoleman. Jeesus ei yrittänyt kaunistella asioita. Hän ei keventänyt tilanteen vakavuutta jättämällä ilmoittamatta tosiasioita. Mutta samanaikaisesti hän selvitti heille, että heillä ei ollut mitään pelättävää. Hän oli kaikesta huolimatta voittaja, ja he tulisivat voittamaan yhdessä hänen kanssaan.
17.He joutuvat sekä juutalaisten että pakanoiden vihattaviksi. Siitä on paljon esimerkkejä jo apostolien ajalta. Vrt. Joh 15:18,21; Apt 24:5; 28:22; 1 Piet 2:12. Maailma on aina vihannut Kristuksen todellisia opetuslapsia, koska se on aina vihannut Kristusta (Joh 15:18).
18.Lupaus ei merkitse sitä, että he eivät kärsisi tappioita eivätkä joutuisi väkivallan uhreiksi. Silloinhan Jeesus olisi kumonnut sen, mitä hän oli juuri sanonut, että monet menettäisivät henkensäkin (j. 16). Vainojen aikana kuolivat monet. He pääsivät Jumalan luo, mutta Jumalan seurakunta kesti kaikki hyökkäykset ja pääsi voittajaksi.
19.Epäuskoisen maailman keino jonkin päämäärän saavuttamiseksi on vallan käyttö. Näin ei ole Jeesuksen opetuslasten laita. He turvautuvat muihin keinoihin ja odottavat kärsivällisinä Herran aikaa. Vrt. 9:24 ja 17:33. Kestävyys tarkoittaa järkkymättömyyttä uskossa Kristukseen.