Ihmisen Pojan päivä - kommentaari
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 17:22-37)
22.Kun Jeesus tässä kääntyi opetuslastensa puoleen, fariseukset olivat ilmeisesti lähteneet pois. Hän sanoi heille, että heillä olisi edessään vaikeita aikoja. Hän puhui ajasta, jolloin hän itse ei enää olisi maan päällä.
23.Kristinuskon alkuaikoina oli paljon esimerkkejä siitä, mihin Jeesus tässä viittaa. Vrt. Matt 24:26. Jeesuksen tulemus ei ole paikallinen ilmiö, niin että häntä pitäisi etsiä jostakin määrätystä paikasta. Se tapahtuu äkkiarvaamatta ja samanaikaisesti kaikkialla maailmassa.
24.Jeesuksen tulemusta ei voida ymmärtää väärin, eikä tarvitse matkustaa mihinkään, jotta näkisi hänet. Se tulee olemaan yhtä selvä kaikille häneen uskoville, missä he täällä maan päällä asuvatkin. Hänen kirkkautensa on valtaava kaiken.
25.Ennen kuin Messias voitiin kirkastaa, hänen täytyi kärsiä. Tämä jae muodostaa jyrkän vastakohdan edelliseen verrattuna, jossa puhutaan kirkkaudesta ja ehdottomasta vallasta. Tässä aiheena on kärsiminen, hyljeksiminen ja kuolema. Jeesus liittää asein nämä tapahtumat yhteen. Hänet, joka alensi itsensä, korotettiin (Fil 2:9). "Tämä sukupolvi" voi tässä tarkoittaa vain hänen aikansa juutalaisia. He katkaisivat täysin suhteensa Messiaaseensa, joka oli heidän keskellään.
26.Ihmisten suhtautumistapa Nooan aikana, kun heitä alinomaa varoitettiin tulevasta vedenpaisumuksesta, on esimerkki siitä, miten maailma tulee käyttäytymään Messiaan päivinä. Jakeessa 24 puhutaan määrätystä päivästä, siitä, kun Ihmisen Poika tulee takaisin, mutta tässä jakeessa on kysymys Ihmisen Pojan päivistä - ajasta, jolloin kutsu uskoa häneen on voimassa. Hänen tulemuksensa on oleva sekä pelastukseksi että tuomioksi.
27.He eivät välittäneet saamistaan varoituksista, vaan jatkoivat elämäänsä entiseen tapaan. Tässä mainitut asiat eivät sinänsä ole vääriä, mutta ellei ajatella mitään muuta, oikeakin muuttuu vääräksi. Siitä ei tule vain väärä, vaan myös synti.
28.Seuraava historiasta otettu kuva vahvistaa edellistä. Lootin aikana oli samanlaista kuin Nooan päivinä. Nooa ei ollut täydellinen niin kuin ei Lootkaan, mutta he ymmärsivät tuhon lähestyvän ja toimivat sen mukaisesti. Kristinuskon sanomaa eivät ota vastaan ne, jotka katsovat ansaitsevansa muita paremman osan. Se kelpaa vain niille, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja kysyvät: Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?
29.Kumpikin tässä mainittu mies - Nooa ja Loot - oli vanhurskauden julistaja, 1 Piet 3:20; 2 Piet 2:5,7, mutta heidän opetustaan ja varoitustaan ei kuunneltu. He tekivät työtä turhaan. Tuomio tuli, ensimmäisessä tapauksessa veden, toisessa tulen tuomissa tuhoissa.
30.Jälleen kerran annetaan varoitus, ja nyt koko maailmalle. Kukaan ei joudu kadotukseen siksi, että hän on pahempi kuin muut syntiset, vaan sen tähden, että hän on itsekäs eikä hänellä ole aikaa Jumalalle.
31.Tässä Jeesus lausuu samat sanat kuin puhuessaan Jerusalemin hävityksestä. Ks. Matt 24:17,18 ja Mark 13:15,16. Mainitut asiat ovat luonnollisia, mutta nyt puheena olevana päivänä sopimattomia. Nyt täytyy kiinnittää kaikki huomio Jeesukseen eikä omaisuuteen.
32.Lootin vaimo oli niin lähellä pelastusta kuin oli mahdollista (1 Moos 19:26), mutta hän ei kokenut sitä. Hänet vietiin ulos kaupungista ja hän oli matkalla kohti pelastusta ja vapautta, mutta hän sai surmansa niiden joukossa, jotka kuolivat kaupungissa. Hän katsoi taakseen. Silmissä ei ollut mitään vikaa, mutta hänen sydämensä oli kiinni Sodomassa. Hän oli lähtenyt Sodomasta, mutta Sodoma ei ollut lähtenyt hänestä.
Lootin vaimoa ei mainita muissa yhteyksissä Ut:ssa. Jae puhuu hyvin voimakkaasti niistä, jotka kaipaavat kaikkea sitä, minkä ovat jättäneet taakseen, eivätkä pysty vapautumaan siitä.
33.Kukaan ei selviydy elämästä ilman kärsimystä ja koetuksia. Vain ne, jotka luovuttavat kaiken Kristukselle, pääsevät perille. Lootin vaimo tahtoi "tallettaa elämänsä itselleen". Katse, jonka hän loi taakseen kotikaupunkiinsa, kuvaa elämää, josta hän ei olisi halunnut luopua. Sen elämän hän tahtoi pelastaa, ja niin hän menetti sen. Hänen miehensä kadotti elämänsä Sodomassa ja pelasti henkensä sen ulkopuolella. Sana "pelastaa (dzèogoneè)", oikeastaan 'saattaa elämään, pitää elossa'. Sana on muodostettu sanoista "dzèos", 'elävä', ja "gonos", 'syntyperä, suku, jälkeläiset'. Sitä käytetään vain tässä ja Apt 7:19:ssä, jossa se on käännetty »jäädä eloon».
34.Ero on niin täydellinen, että toisilleen läheisimmätkin ihmiset kokevat sen. Missään tapauksessa sattuma ei ratkaise, kenet otetaan ja kenet jätetään. Ero perustuu siihen, uskooko asianomainen Jeesukseen vai ei. Toisen "talteen korjaaminen" saattaa tarkoittaa, että hänet otetaan pois edessä olevasta tuhosta (Joh 14:3), niin kuin Loot vietiin ulos Sodomasta, ja "jätetään" voi tarkoittaa omaan varaansa jättämistä (13:35).
35.Siihen aikaan käytettiin käsikiviä, jotka olivat niin raskaita, että niillä jauhettaessa tarvittiin kaksi henkilöä. Edellisessä jakeessa puhutaan yöstä ja kahdesta samalla vuoteella nukkujasta. Tässä on päivä ja ihmiset ovat työssä. Kun Jeesus tulee, toisissa osissa maapalloa on yö ja toisissa päivä.
36.Tämä jae puuttuu useimmista käsikirjoituksista, vrt. Matt 24:40. Tässäkin on päivä, niin kuin jakeessa 35. Jeesuksen tulemus on varma, mutta sen aikaa ei tiedä kukaan.
37.Opetuslasten kysymys osoittaa heidän olleen aivan ymmällään. Jeesus ei antanut heille suoraa vastausta, vaan käytti sananlaskua, joka tarkoittaa tässä sitä, että tuomio käy siellä, missä on hengellisesti kuolleita.